Kunnostusta, restaurointia & konservointia
Yhteistyöllä perinteisiä menetelmiä ja museokaluston loistetta.
Raaputusääntä, pientä pauketta ja suuri kermanvärinen kiiltävä metallilevy. Sen kohtaa, kun saapuu perjantaina niin sanotulle kasiraiteelle Hyvinkään konepajalle. Paikalla on Suomen Rautatiemuseon henkilökuntaa ja vapaaehtoisia ja tällä kertaa myös TET-jaksolaisia.
Muutaman vuoden ajan Rautatiemuseo on voinut käyttää pientä tilaa konepajalla vaunujen, vetureiden ja muiden rautatiekulkuneuvojen kunnostukseen, entisöintiin ja huoltoon. Raiteelle mahtuu kerralla kolmesta neljään yksikköä tai työkohdetta. Juuri nyt raiteella on Ek-lähiliikennevaunu 1920-luvulta, suunnilleen yhtä vanha niin sanottu laatikkolumiaura ja palokalustovaunustoa.
Kasiraiteella tutkitaan ja opitaan
Kasiraiteella tehtävä työ perustuu museaalisiin periaatteisiin. Kun kalustoa lähetetään kasiraiteelle, valitaan työstetäänkö se osaksi käyttökokoelmaa vai näyttelyesineeksi ja tehdäänkö sille entisöintiä, restaurointia vai kunnostusta. Myös se pitää päättää, minkä aikakauden asuun kalusto tullaan palauttamaan. Aina ei ole järkevää tai tarkoituksenmukaista valita kaikkein vanhinta aikakautta.
Ennen kuin varsinainen fyysinen työ kalustoyksikön parissa aloitetaan, tutkitaan monia asioita. Kalustoyksikön historiaa kartoitetaan, sen rakennetta ja siihen tehtyjä muutoksia selvitetään. Piirustukset, dokumentit ja valokuvat käydään tarkkaan läpi.
Pinnoilta etsitään merkkejä muutoksista ja aiemmista kerrostumista, joskus jopa työtavoista.
Aina kaikki vastaukset eivät löydy papereista ja muita tutkimuksia tehdään itse kohteessa. Pinnoilta ja rakenteista etsitään merkkejä muutoksista ja aiemmista kerrostumista, joskus jopa työtavoista.
Viimeisen vuoden aikana on esimerkiksi selvitetty värikerrostutkimuksella lumiauran alkuperäinen väri, löydetty Ek-matkustajavaunun sisäkattorakenne ja listan takaa todiste penkkien jalkojen alkuperäisestä ootrauksesta, tutkittu perin pohjin vaunujen kaasuvalaistusta sekä opittu valmistamaan perinteisesti niittaamalla kattotuulettimia.
Vanhojen työtapojen selvittäminen ja opetteleminen on osa kasiraiteen toimintaa.
TET-harjoittelijat työn touhussa kasiraiteella.
Yhdessä erilaisten osaajien kanssa
Kasiraiteella työskentelee viikoittain muutama museon oma työntekijä. Heillä on osaamista muun muassa konservoinnista ja perinnerakentamisesta. Välillä museolla on harjoittelijoita tai projektityöntekijöitä, jotka työskentelevät osin tai kokonaan eri kasiraiteen projektien kimpussa. Myös opinnäytetöiden tekeminen kasiraiteen kohteille on mahdollista.
Kun tarvitaan tiettyä erikoisosaamista, tukeudutaan eri alojen ammattilaisiin. Ek-vaunun uudet penkit tilattiin puusepänverstaalta ja metalliosat valettiin asiansa osaavassa valimossa.
Suuri osa työstä tehdään kuitenkin vapaaehtoisvoimin. Vapaaehtoisia on mukana erilaisilla taustoilla ja osaamisella. Halu tehdä työtä kulttuuriperinnön hyväksi ja kiinnostus vanhoihin kulkuneuvoihin yhdistää monia.
Tärkeintä työssä on kärsivällisyys ja huolellisuus. Tarkoitus on aina säilyttää mahdollisimman paljon vanhaa rakennetta ja tehdä korjaukset huomaamattomasti ja vanhaa kunnioittaen. Välillä työ on hidasta ja lopputuloksen näkemistä joutuu odottamaan. Mutta odotus palkitaan, kun kohde palaa valmiina museolle.
Video: Kurkista Ek-vaunuun ja siellä tehtävään entisöintityöhön
Rik Law tekee Ek-lähiliikennevaunun käytännön restaurointityötä. Kattopaperi ei ole alkuperäinen ja se poistetaan kahdessa vaiheessa. Ensin vedenkestävä ulkokerros vedetään pois, minkä jälkeen taustapaperi kastellaan, jotta se erottuu alkuperäisestä vanerista.
