Kari Kuikka on pidetty, musisoiva nuoriso-ohjaaja

Vaikka maailma muuttuu, pystyvät ihmiset pitkälti samanlaisina. Tätä mieltä on Hyvinkään nuorisopalveluiden nuoriso-ohjaaja Kari Kuikka, 65.

– Nuoret haluavat olla nuoria ja viettää aikaa kavereidensa kanssa. Se ei ole muuttunut vuosien saatossa mihinkään.

Tapa seurustella ystävien kanssa on tosin toinen. 1980-luvulla Jussintorille kokoontui viikonloppuisin satoja nuoria. Nyt kanssakäyminen tapahtuu sosiaalisessa mediassa. Vaikka istuttaisiin isommallakin joukolla, on kaikilla kännykät kädessä.

Kuikka näkee sosiaalisessa mediassa ja kännyköissä hyvääkin. Ystävät ovat käden ulottuvilla. Joillekin nuorille saattaa olla helpompi kommunikoida sosiaalisen median kautta kuin suoraan kasvokkain.

– Some on nuorten suoja ja turvasatama. Varjopuolena voi tietysti pitää sitä, että kännykät vievät nuorten kaiken vapaa-ajan.

Henkilökohtaisesti Kuikka kokee somen hieman hyödyttömänä.

– Mieluummin vingutan sellolla tai siivoan.

Hän korostaa, että myös nuorilla pitää olla tekemistä. Kotiin ei saa jäädä.

Aikuisten pitää uskaltaa olla aikuisia lasten seurassa.

– On turha murehtia ennen ­opintoja, ettei osaa tai ettei pärjää. Sitä varten mennään opiskelemaan. Ja jos opiskelu ei kiinnosta, menee töihin. Se rytmittää arkea. Tekemättömyys on huono asia.

Nuoria ei pitäisi hänen mukaansa liiaksi suojella. Nykyisin on vaikea saada työtä alle 18-vuotiaana. Se on miehen mukaan vähän kaksitahoinen asia. Toisaalta joku voi ajatella, että se on lapsityövoiman käyttöä. Toisaalta lapset tekevät mielellään ja osa haluaisi varmasti töihin ennen täysi-ikäisyyttä.

– Suojelemmeko lapsia vähän ­liiaksikin. Älä kiipeä puuhun, voit pudota sieltä. Lapset kiipeävät kuitenkin.

Se tulee kuitenkin muistaa, että lapsi tarvitsee rajoja ja hyvän aikuissuhteen. Aikuisten pitää uskaltaa olla aikuisia lapsen seurassa.

– Lapsilla ei ole riittävästi elämänkokemusta tehdäkseen päätöksiä itse. Välillä toki aikuinenkin voi olla väärässä. Yhdessä keskustellen asioista selviää.

Siilinjärvellä syntynyt ja Lapinlahdella koulunsa käynyt Kuikka lähti lukion jälkeen opiskelemaan sellon soittoa Jyväskylän musiikkiopistoon. Sitten eräänä päivänä hän näki ystäviensä kanssa lehti-ilmoituksen, jossa haettiin opiskelijoita Suolahden nuorisotyön oppilaitokseen.

– Kaverit laittoivat hakupaperit tietämättäni sisään.

Haastattelut kestivät peräti kolme päivää, jonka jälkeen 300 hakijasta valittiin 30 oppilaitokseen. Kuikka oli heidän joukossaan.

Kolme vuotta kestäneiden opintojen jälkeen oli aika hakea työpaikkaa. Sellainen löytyi Hyvinkäältä. Nuorisotalotoiminta oli hänelle uusi asia, sillä oma nuoruus oli mennyt selloa soittaessa.

– Oli minulla paljon hyviä ystäviä, mutta he kaikki harrastivat soittamista. Tapasimme toisiamme ja olimme kesäisin musiikkileireillä, mutta kaupungilla emme pyörineet. Nuorisotalolla en tainnut käydä omassa nuoruudessani ikinä.

Parasta omassa työssä nuoriso-ohjaajana on nuoren kanssa oleminen.

– Kun nuoret kohtaa aidosti, on heidän kanssaan kiva jutella. Heillä on oma elämänsä ja valtavasti energiaa ja suunnitelmia.

Mutta miten nuoret mahtavat ottaa jo miehen ikään päässeen Kuikan vastaan?

– He tekevät, mitä minä sanon, koska he säälivät minua. He ajattelevat, että tehdään nyt vanhuksen mieliksi, Kuikka veistelee.

Vapaa-ajallaan mies viihtyy edelleen selloa soitellen. Omia suosikkeja ovat muun muassa Tšaikovskin sellosävelmät.

– Soitan Hyvinkään salonkiorkesterissa. Seuraava konsertti Kamalan ihanaa ja ihanan kamalaa on Hyvinkään kaupungintalolla 26. lokakuuta.

Kari Kuikka on soittanut selloa nuoruudestaan asti. Myös bändisoittimet ovat tulleet tutuiksi ystäväporukoissa, joissa kaikki harrastivat soittamista.