Syksyn satoa Artun kuviksessa
Artun kuviksen syksyn toiminta käynnistyi jo elokuun puolella Luonnon luentaa -hankkeen leirikoulussa Mustarinda-talossa, Hyrynsalmella.
Luonnon luentaa on viimeisin Artun kuviksen lukuisista taiteen perusopetuksen kehittämishankkeista. Näiden hankkeiden tuottamiseen kuvataidekoulu hakee noin kahden vuoden välein erillisrahoitusta Opetushallitukselta, ja menneiden hankkeiden onnistunut toteutus on varmistanut ja varmistaa tulevien rahoituksen. Nämä kehittämishankkeet tarjoavat monimuotoisten oppimisympäristöjen ja -tilanteiden kautta oppilaille uusia näkökulmia elämän ilmiöihin, taiteeseen ja niiden risteämiseen.
Kevättalvella 2024 tutustuttiin Tuulispään eläinsuojelukeskukseen, jota voisi kutsua eläinten vanhainkodiksi tai turvataloksi. Rengossa, takatalven lumisateessa retkeiltiin hakkuuaukealla ja Luonnonperintösäätiön suojelemassa metsässä. Oppaan johdolla aistittiin eroja muun muassa metsien äänimaailmassa.
Kulttuurin harrastamisella on merkittäviä myönteisiä vaikutuksia harrastajien elämään.
Uusia oppimistilanteita tarjoutui Mustarindassa, Paljakan luonnonpuiston laidalla, jonne joukko kuviskoulujen oppilaita ja opettajia matkasi Hyvinkäältä, Hämeenlinnasta ja Rovaniemeltä. Mustarindan työpajoissa oppilaat vaelsivat vanhassa metsässä ja tutustuivat muun muassa suon biotooppiin. Oppilaat tutustuivat ympäristöön ja käsittelivät havaintojaan ja elämyksiään tanssi- ja kuvataiteen keinoin, ilmaisivat itseään liikkeen ja kuvan kielillä.
Luonnon luentaa on harjoitettu myös kuvataidekoulun perusopetuksessa kaikenikäisten oppilaiden kanssa. Ulkona on työskennelty aina sään salliessa, oppitunteja on pidetty Piilolaaksossa, on retkeilty niin Terveysmetsässä kuin Villatehtaan pihapiirissä. Hankkeen tuloksia esitellään joulukuussa avautuvassa näyttelyssä Villa Artun galleriassa. Esillä on kaikkien ryhmien teoksia –grafiikkaa, installaatioita, keramiikkaa, piirroksia, valokuvia ja videoita. Tervetuloa tutustumaan teoksiin!
Satumaisia kuvituksia Villa Artussa
Lasten ja nuorten taidekeskuksen kansainvälinen arkisto on ehtymätön kokoelma erilaisia aiheita ja teemoja nostettavaksi esille näyttelyihin.
– Etsiessämme arkistosta eri kansallisuuksien, maanosien ja kulttuurien satuja ja tarinoita teosten joukosta, huomasimme, että samat satujen klassikot esiintyivät teoksissa kerta toisensa jälkeen. Satuklassikot herättivät kysymään, mistä johtuu, että tunnetut kertomukset edelleenkin pitävät pintansa, kertoo tuottaja Nina Laaksonen.
Lukemisen rinnalle ovat tulleet monet uudet mediasisällöt ja myös kaupallinen tarjonta satuihin liittyvine tavaroineen. Tuttujen tarinoiden ydin on silti yhteinen. Sadut koskettavat monen ikäisiä ihmisiä eri puolilla maailmaa.
Kulttuuritalo Villa Arttu tarjoaa toimintaa läpi vuoden ja osallistuu Lapsen oikeuksien viikolle järjestämällä erilaista ohjelmaa.
Monien tunnettujen satujen alkuperäiset käsikirjoitukset ovat peräisin satojen vuosien takaa. Hyvinkään kaupunginkirjaston tuottamat tietotekstit satujen alkuperästä sekä tunnetuimmista versioista ovat esillä näyttelyssä.
Tampereella sijaitseva Lastenkirjainstituutti on lainannut Satumaista-näyttelyyn varhaisimpia versioita tunnetuista satukirjoista. Lisäksi esillä on näkövammaisille suunnattuja kankaisia koskettelukirjoja saavutettavuuskirjasto Celiasta.
Tarinallisiin kaariin ja satujen dramaattisiin käännekohtiin syvennytään näyttelyyn liittyvissä työpajoissa. Silloin kun jokin muuttuu, lasikenkä tippuu tai taikapeili kertoo vääjäämättömiä totuuksia, ollaan keskellä satujen taikaa. Draama-, tarina- ja pa-la-kirja -työpajoja ohjaavat taidealan ammattilaiset ja ne on suunnattu varhaiskasvatuksen ja peruskoulun ryhmille. Näyttely on esillä Villa Artun galleriassa ja käytävägalleriassa 29.11. saakka.
Lohikäärme sukeltelee Satumaista-näyttelyssä 29.11. saakka.
Muut tekstit: Nina Laaksonen, Nina Salomaa ja Liina Kahelin, Lasten ja nuorten taidekeskuksen säätiö.
Lapset oppivat kaikkialla ja mielellään
Lapset ja nuoret itse tunnistavat hyvin, että oppimista tapahtuu kaikkialla. Lastensuojelun Keskusliiton toteuttaman kyselyn (2024) perusteella 10–17-vuotiaat suomalaiset kokevat oppivansa eniten kavereiltaan (81 %), perheeltään ja muilta läheisiltään (78 %) sekä internetistä (73 %). 70 % pitää myös koulua ja harrastuksia keskeisimpinä oppimisen ympäristöinään.
Valtiolla ja kunnilla on velvollisuus huolehtia, että jokaisen lapsen oikeus oppimiseen toteutuu muodollisissa oppimisympäristöissä, kuten koulussa ja varhaiskasvatuksessa. Lisäksi laissa kuntien kulttuuritoiminnasta säädetään, että kunnan tulee muun muassa edistää kulttuurin ja taiteen yhdenvertaista saatavuutta ja monipuolista käyttöä, edistää kulttuurin ja taiteen harrastamista ja niihin liittyvää kansalaistoimintaa sekä tarjota mahdollisuuksia kulttuurin ja taiteen eri muotojen ja alojen tavoitteelliseen taide- ja kulttuurikasvatukseen.
Vaikuttavaa kulttuuriharrastamista
Syyskuussa 2024 julkaistu Kulttuuriharrastamisen koetut vaikutukset – selvitys tekee näkyväksi kulttuuriharrastamisen merkitystä, arvoa ja vaikutuksia. Se vahvistaa, että kulttuurin harrastamisella on merkittäviä myönteisiä vaikutuksia harrastajien elämään monilla eri elämän alueilla – ja sitä kautta yhteisöihin ja koko yhteiskuntaan.
Selvityksen tulokset osoittavat, että kulttuuriharrastamisella on merkittäviä sosiaalisia ja oppimiseen liittyviä vaikutuksia. Sosiaalisten vaikutusten kohdalla esiin nousee erityisesti yksinäisyyden väheneminen; kulttuuriharrastuksen kautta löydetään itselle merkityksellisiä ihmissuhteita ja yhteisöjä. Kyselyn mukaan kulttuuriharrastus on lisännyt vastaajien itsetuntemusta, osallisuuden ja pystyvyyden tunnetta, luovuuden ja mielikuvituksen käyttöä sekä identiteetin kehittymistä. Tämä lisää hyvinvointia, turvallisuuden tunnetta ja innostaa oppimaan uusia taitoja.
Selvityksessä todetaan, että on tärkeää tunnistaa kulttuuriharrastamisen merkitys myös demokratialle. Kulttuuriharrastaminen vahvistaa yhteisöllisyyttä ja tuo ihmisiä yhteen. Toiminnassa opitaan vuorovaikutus-, neuvottelu- ja konfliktiratkaisutaitoja sekä muita kansalaistaitoja, mikä mahdollistaa osallistumisen yhteiskunnalliseen toimintaan.
Onkin tärkeää mahdollistaa yhä enemmän yhteisöjä, joihin lapset ja nuoret voivat liittyä matalalla kynnyksellä niin henkisesti kuin taloudellisesti. Selvityksessä todetaan, että matalan kynnyksen kulttuuriharrastustoiminta täytyy turvata kaikkialla Suomessa. Toiminnan kustannukset eivät ole yhteiskunnalle suuret, mutta vaikutukset ovat merkittäviä.
