Käsitöillä pääsee tekemään hyvää itselle ja muille

Hyvinkään Kipinän käsityöluokka on torstaiaamuna pullollaan innokkaita käsitöiden ystäviä. Alkamassa on jokaviikkoinen Hyvinkään Opiston Hyväntekeväisyyskäsitöiden kurssi.

Uuden oppimisen lisäksi kurssilla tehdään ja lahjoitetaan valmiita töitä paitsi omaan käyttöön, myös valituille hyväntekeväisyyskohteille.

Osallistujat neulovat, askartelevat, sekä ompelevat trikoopipoja syöpäosastoille sekä tekevät yksinkertaisia lastenvaatteita SPR:n kaavoilla. Käsitöitä on mennyt myös sotaan käyvään Ukrainaan.

Kurssilla käytetään osallistujien omien materiaalien lisäksi mahdollisimman paljon lahjoitusmateriaaleja.

– Hyväntekeväisyyden lisäksi voi samalla oppia ja valmistaa töitä myös omaan käyttöön. Kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea, vaan jokainen tekee täysin oman valintansa mukaisia töitä, kertoo kurssin opettaja Heljä Reponen.

Ompeluryhmälle löytyi uusi näkökulma

Reposen mukaan ryhmällä on takanaan pitkä historia. Aluksi se toimi Ompeluseuran nimellä. Silloin tehtiin käsitöitä lähinnä omaan käyttöön.

– Jossakin vaiheessa osallistujat alkoivat miettiä, että ikää alkaa vähitellen kertyä, eikä lähipiirissä ole enää oikein ketään, joille näitä käsitöitä tekisi. Kuitenkin on edelleen kova vimma käsitöihin.

Reponen päätti ehdottaa ryhmän fokuksen muuttamista.

Edelleenkin voisi tehdä asioita myös itselle, mutta löytyi myös uusi näkökulma. Voisiko osan valmiista käsitöistä lahjoittaa erilaisiin hyväntekeväisyystarkoituksiin?

– Kurssilaiset innostuivat asiasta. Jokainen saa hyvää mieltä nyt entistäkin enemmän, kun omilla käsitöillä pääsee tuottamaan muillekin hyvää.

Hyvinkään Opisto tukee kurssia opintosetelirahalla, jolloin kurssimaksu on hieman normaalia alhaisempi.

Hyväntekeväisyys, sosiaalisuus ja ekologisuus yhdistyvät

Irene Engström aloitti syyskuussa kolmannen vuoden hyväntekeväisyyskäsitöiden parissa. Hän on asunut Hyvinkäällä vuodesta 2017.

– Kun muutin Espoosta uudelle paikkakunnalle, halusin tutustua uusiin ihmisiin. Näissä käsityöryhmissä se onnistuu. Kahvittelukavereita on löytynyt.

Eläkkeellä oleva Engström kertoo olevansa käsitöihin innostunutta sukua. Työelämässä hän toimi kuitenkin henkilöstösuunnittelijana aivan erilaisten asioiden parissa.

– Käsitöissä minua kiehtoo se, että niiden tekemisessä on monta vaihetta. Ensin suunnittelet, ja sitten toteutat asian. Lopuksi annat valmiin käsityön jollekin, ja saat myös itsellesi iloa.

Hyväntekeväisyys on Irene Engströmille yksi syy osallistua juuri tähän torstai­aamupäivän ryhmään.

– Itselläni on jo niin paljon kaikkea, että aivan hyvin voin ommella muille. En kuitenkaan mikään pyhimys kuvittele olevani. Minähän saan tästä enemmän kuin valmiin käsityön saaja, hän naurahtaa.

Irene tekee käsitöitä jonkin verran myös lapsenlapsilleen. Siinä hän huomioi itselleen tärkeän ekologisen näkökulman.

– Yksi lapsenlapsistani muutti juuri omilleen ja minulla on parhaillaan tekeillä hänelle kauppakassi. Näin hänen ei tarvitse käyttää kauppareissuillaan muovikasseja.

Tulee onnistumisen elämyksiä

Anita Hiltunen on aloittanut hyväntekeväisyyskäsitöiden parissa tänä syksynä. Hänellä on yhteistyössä toisen kurssilaisen kanssa alkanut tilkkupeiton tekeminen.

Jokainen niistä on uniikki riippuen täysin tekijöiden mielikuvituksesta. Valmiit peitot menevät lastensairaalaan tai vastasyntyneiden osastolle.

Myös Hiltusen on vetänyt kurssille tieto siitä, että saa tehdä asioita, jotka tuottavat toisille hyvää. Häntä puhuttelevat erityiset sairaat ja eläimet.

– Olen tehnyt elämässäni lähinnä taloushallinnon töitä, ja niistä ei jää samalla tavalla konkreettista käteen kuin käsitöistä. Tältäkin kurssilta saa mahtavia onnistumisen elämyksiä.

Anita Hiltunen uskoo, että periaatteessa jokainen osaa tehdä käsillään asioita. Tavoitetaso täytyy vain asettaa itselleen sopivaksi.

– Mitään ei ainakaan saa aikaan, jos ei uskalla kokeilla. Täällä ryhmässä saa myös helposti apua muilta, jos ei muista sitä, miten joku asia tehdään.

Kahdestaan on hauskempaa

Pöydän ääressä työskentelee tehokkaan oloinen parivaljakko, jonka vuorovaikutus luistaa hyvin.

Ystävykset Asta Aronen ja Marja Lehto leikkaavat valmiiden kaavojen mukaan eri kokoisia trikoopipoja. Ne ovat sairaalan syöpäosastolla tarpeen, kun hiukset lähtevät.

– Kahdestaan on kivempaa työskennellä, ja se myös helpottaa asioita. Toinen aina huomaa, jos meinaa tulla virheitä, Aronen sanoo.

Lehto jatkaa, että hän on ryhmässä uusi, mutta käsitöiden tekeminen on sinällään tuttua puuhaa.

– Pipojen tekeminen syöpää sairastaville tuottaa minullekin iloa. Toivottavasti se antaa sitä myös saajalle.